Olen Collan-suvun ainestoa läpi käydessäni törmännyt useamman kerran kahteen tohtorismieheen, jotka kävivät hoitamassa Iisalmen kirkkoherran Pehr Johan Collanin perhettä. Kirjeissä heistä mainitaan vain nimet Schmidt ja Maconi, joten otin selvää kenestä on kyse.
Tohtori Schmidt
Gustaf Mauritz Schmidt syntyi Pälkäneen Äimälässä 22.9.1792. Hänen isänsä oli Hämeen läänin jalkaväkirykmentin jääkäripataljoonan välskäri ja kengitysseppä Karl Reinhold Schmidt (k. 1823). Isoisä Johan Christoffer Schmidt oli kotoisin Säkkijärveltä Viipurin läheltä ja ammatiltaan hänkin kengitysseppä. Mistä Schmidt Säkkirjärvelle ilmestyi, sitä ei tiedetä. Mahdollisesti hän oli Viipurissa vaikuttaneen Schmidt-nimisen kauppiasperheen poika, joka siirtyi sotilasuralle. Lääkärin työ oli tuolloin vielä pitkälti käsityöammatti, ja etenkin sotilaslääketieteessä tärkeimpiä tehtäviä oli varmistaa, että armeija pystyy marssimaan. Toisin sanoen oli osattava hoitaa niin miesten kuin hevostenkin jalat marssikuntoon.
Gustaf Mauritz Schmidt lähetettiin vuonna 1804 Hämeenlinnan triviaalikouluun, josta hän siirtyi vuonna 1811 Turun akatemiaan eli yliopistoon. Opintojen etenemisestä ei ole enempää tietoa, sillä seuraava tiedossa oleva asia Schmidtin uralta on vuodelta 1815, kun hänet nimitettiin Turun lääninlasaretin alilääkäriksi. Kaksi vuotta tämän jälkeen, vuonna 1817, hänestä tuli Kajaanin linnan lääkäri. Vuonna 1820 Schmidtin ura vei Kuopioon, jossa hän toimi vuoteen 1860 asti vankilan- ja sairaalanlääkärinä. Gustaf Mauritz Schmidt hukkui 19.7.1864, kun Pääsky-laiva haaksirikkoutui lähellä Kuopion satamaa. Samassa onnettomuudessa kuoli hänen esikoistyttärensä, joka oli viimeisillään raskaana.
 |
| Näköala Haminalahdelta. 1853. Ferdinand von Wright. Kansallisgalleria. |
Schmidt oli avioitunut vuonna 1826 Beata Charlotta Tawastin (1804–1877) kanssa. Beata oli syntynyt Maaningalla, hänen isänsä oli everstiluutnantti Carl Fredrik Tawast. Suku omisti Kuopiossa Haminalahden ja Maaningalla Halolan tilat. Haminalahti oli siirtynyt vuonna 1778 Carl Fredrikin siskon Anna Christinan kautta von Wright- suvulle ja Beatan aviotuessa Halola siirtyi Schmidt-suvulle.
Lääkärintyönsä ohella Schmidt oli kiinnostunut maanviljelyksen ja tilanhoidon kehittämisestä. Hän perusti Halolan tilalle paperiruukin, joka hyödynsi tuolloin vallalla ollutta lumppupaperin valmistustekniikkaa. Paperiruukki toimi kymmenisen vuotta ja työllisti enimillään kymmenkunta työntekijää. Ruukki tuhoutui tulipalossa 1857. Schmidt yritti myös saada luvan perustaa saha Halolan maille Viannankoskelle, mutta kuvernööri ei antanut tähän lupaa. Todennäköisesti koskessa oli kotitarvesaha, jolla voitiin sahata tilalla tarvittavat laudat, mutta sahausta ei voitu harjoittaa myyntiä varten. Schmidtin poika Hugo Evald (s. 1843) jatkoi Halolan tilan kehittämistä ja hänen veljensä Gustaf Emil (s. 1835) osti Tavinsalmen kuninkaankartanon Hussolansaaresta Maaningalta.
 |
| Piirilääkärin instrumenttilaatikko. 1860-luku. Tiedemuseo Liekki |
Makkosista Maconeiksi
Nils Machonius (1760–1839) oli Kerimäen kirkkoherra, joka omaksui Makkonen-sukunimensä kirjoitusasuksi Machonius mentyään opiskelemaan Turun akatemiaan. Suku oli lähtöisin Kerimäen Kulennoisten kylästä. (Täältä voit lukea toisesta Kerimäen herrasväkeen kuuluneesta suvusta.)
Nilsin isä Henrik Makkonen (k. 1792) oli lähettänyt kuusivuotiaan Nilsin Rantasalmen triviaalikouluun vuonna 1766. (Täältä voit lukea lisää Rantasalmen triviaalikoulusta.) Nils oli tavanomaista nuorempi triviaalikoululainen, sillä yleensä kouluun mentiin noin kymmenvuotiaana ja siellä opiskeltiin kahdesta kymmeneen vuotta. Koulun tarkoitus oli varustaa oppilaat sellaisilla tiedoilla, että pystyisivät jatkamaan opiskelua lukiossa (kymnaasissa).
 |
| Ovenpäällysmaalaus. Kevät. Allegoria. Lapsuus. Samuel Elmgren 1820-luku. Suomen kansallismuseo |
Rantasalmelta Nils siirtyi Porvoon lukioon vuonna 1779 eli mahdollisesti hän kävi Rantasalmen triviaalikoulua 13 vuotta, mutta on myös mahdollista, että koulunkäynnissä oli useiden vuosien taukoja. Vuonna 1781 Nils aloitti opinnot Turun yliopistossa, jossa hän opiskeli kemian professori Johan Gadolinin ja kaunopuheisuuden professorin Henrik Gabriel Porthanin oppilaana. Nils Machonius, joka alkoi vuonna 1785 kirjoittaa sukunimensä muotoon Maconi, vihittiin papiksi 1786 ja hän sai paikan Haminan tuomiorovastin apulaisena. Vuonna 1790 hänestä tuli Kerimäen kirkkoheran apulainen, 1792 seurakunnan armovuoden saarnaaja ja vuonna 1794 hän sai Kerimäen kirkkoherran viran. Armovuodensaarnaanjan toimen saatuaan Nils Maconi avioitui Säämingin ja Savonlinnan kirkkoherran tyttären Helena Katarina Wahlbergin (k. 1835) kanssa. Pariskunta sai ainakin neljä lasta. Lapsista Beata Maria (1797–1863) avioitui aikanaan Lappeen ja Lappeenrannan kappalaisen Peter Hanénin (Kerimäen koulumestari Anders Hannikaisen poika, Pietari Hannikaisen pikkuserkku) kanssa. Nils Maconin toinen tytär Helena Natalia (1801–1869) avioitui kruununnimismies Johan Gustaf Kyanderin kanssa.
Helena Katarina Wahlberg kuoli 1835 ja Nils Maconi kuoli vuonna 1839.
Petter Henrik Maconi
Nilsin ja Helena Katarinan perheen esikoispoika syntyi 15.6.1795 Kerimäellä ja kastettiin Petter Henrikiksi. Koulutaipaleensa Petter Henrik aloitti Savonlinnan piirikoulussa, josta hän siirtyi Viipurin lukioon 1802. Koulutaival Viipurissa päättyi 1807. Petter Henrik Maconi kirjautui syksyllä 1812 opiskelemaan Turun yliopistoon. Joulukuussa 1814 hän siirtyi jatkamaan opintojaan Tarton yliopistoon, jossa hän marraskuussa 1818 sai valmiiksi tohtorinväitöskirjansa. Kaksi vuotta tämän jälkeen hänestä tuli Savonlinnan piirin piirilääkäri. Ei tiedetä missä Maconi vietti nämä kaksi vuotta tohtoriksi valmistumisen ja Savonlinnaan muuton välillä. Vuonna 1827 Maconista tuli Kuopion piirilääkäri ja vuonna 1835 Sortavalan piiri- ja linnanlääkäri. Tässä toimessa hän oli vuoteen 1850 asti. Vuonna 1837 Maconi sai asessorin arvonimen, joka oli venäläisessä arvonimiasteikossa alimpia arvonimiä ja joka myönnettiin riittävän pitkästä valtion hyväksi tehdystä palveluksesta. Petter Henrik Maconi kuoli Sortavalassa 10.11.1850.
Maconi avioitui vuonna 1821, pian Savonlinnaan muuton jälkeen, Fredrika Elisabeth Tawastin (1800–1884) kanssa. Puolison isä hovineuvos (hofråd) Fredrik Tawast (1753–1805) (oli eri sukuhaaraa kuin Schmidtin puoliso) oli syntyisin Kerimäeltä, äiti tullivirkailijan tytär Ebba Beata Pistolekors Säämingistä. Fredrika Elisabethin syntymän aikaan perhe asui Savonlinnassa, mutta koska osa perheen lapsista oli syntynyt Lappeenrannassa voi päätellä, että perhe liikkui Fredrik Tawastin työn takia linnoituspaikkakunnalta toiselle.
Petter Henrik ja Fredrika Elisabeth Maconi saivat ainakin seitsemän lasta: Henriette (s. 1822 Savonlinnassa), Anna Julia (s. 1823 Savonlinnassa), Nils Ferdinand (s. 1825 Savonlinnassa), Emil Fredrik (s. 1827 Savonlinnassa), Nathalia (s. 1830 Kuopiossa), Karl Viktor (s. 1836 Sortavalassa) ja Alexander Eugen (s. 1839 Sortavalassa).
Emil Fredrikistä tuli historian lehtori Jyväskylään ja Karl Viktorista tuli upseeri. Kuriositeettina mainittakoon, että Alexander Eugen Maconin poika Sune Victor (1885–1928) oli varsin kuuluisa arkkitehti ja johti muun muassa Olavinlinnan restaurointitöitä ja suunnitteli Kajaanin linnan restaurointia.
 |
| Karl Viktor Maconi. Museovirasto. |
Emil Maconi
Nils Maconin pojista nuorempi Emil (1800–1869) teki Petter Henrikin tavoin uran lääkärinä ja jäi lopulta eläkkeelle Haminan sotasairaalan ylilääkärin virasta. Veljensä tavoin Emil Maconi opiskeli Savonlinnan piirikoulussa, josta hän jatkoi Viipurin lukioon vuosiksi 1816–1819. Tällöin Viipurin lukion yliopettajana toimi Anton Ulrik Rönnholm, joka oli opiskellut Tartossa ja jonka sukujuuret veivät Kerimäelle ja Haminaan. Turun yliopistoon Emil kirjautui vuonna 1820. Kuten velikin, Emil lähti Tarttoon, jossa hän vietti vuodet 1822–1825 lääketiedettä opiskellen. Ehkäpä veljesten ajatus opinnoista Tartossa tuli Rönnholmilta? Rönnholmin serkku Konstantin Bruun oli opiskellut lääkäriksi Tartossa vuosina 1806–1811 eli hiukan Maconin veljeksiä aiemmin, joten Rönnholmilla oli ensikäden tietoa opintomahdollisuuksista Virossa. Ennen kaikkea Rönnholmin kautta oli mahdollista saada oikeita ja hyödyllisiä kontakteja, jotka varmistivat opintojen sujumisen.
Tartosta palattuaan Emil työskenteli sotilaslääkärinä Helsingissä ja Ahvenanmaalla. Hän sai kollegioasessorin arvonimen vuonna 1840 ja vuonna 1843 aloitti työt Haminan kadettikoulun virkaa tekevänä esikuntalääkärinä ja vuonna 1855 Haminan sotilassairaalan ylilääkärinä. Tuohon aikaan Haminan kadettikoulun pastorina ja uskonnonopettajana toimi Clas Collan (1816–1903), joka oli Maconin veljen tuttavaperheen, Iisalmen kirkkoherran poika ja jota Petter Henrik -veli todennäköisesti oli hoitanut tämän lapsuudessa Iisalmella. Clas Collanin Alexander -veli (1819–1910) toimi Maconin kanssa samaan aikaan (1851) kadettikoulun esikuntalääkärinä. Myöhemmin Alexander Collan (myöhemmin von Collan) toimi keisarillisen perheen hovilääkärinä Pietarissa matkustellen keisarillisen perheen mukana näiden tarpeiden mukaan muun muassa Krimillä. Kollegiaaliset ja perheystävyysverkostot todennäköisesti auttoivat sekä Maconeita että Collaneita etenemään urillaan. Emil Maconi erosi lääkärinvirastaan vuonna 1861 ja sai vielä ennen 1869 tapahtunutta kuolemaansa kollegineuvoksen arvonimen.
Emil Maconi avioitui kahdesti. Ensimmäisen avioliiton hän solmi 1836 Sofia Antoinette Bassin (1815–1850) kanssa ja toisen vuonna 1851 Emilie Anna Karolina Boreniuksen (1824–1884) kanssa. Ensimmäinen vaimo oli italiaissyntyisen arkkitehdin Carl (Carlo, Charles) Bassin tytär. Emil ja Sofia Antoinette Maconi saivat kaksi tytärtä, Helena Lovisan (1847–1849) ja Pauline Emilien (1848–1922).
Paul Maconi
Nils Maconilla oli kolmaskin poika, Paul (1808–1879), joka veljiensä tavoin opiskeli Savonlinnan piirikoulussa ja Viipurin lukiossa. Hän sai ylioppilastodistuksen vuonna 1830 ja alkoi opiskella Keisarillisessa Aleksanterin yliopistossa kaunopuheisuuden professori Nils Abraham Gyldénin johdolla. Gyldén oli myös Alexander von Collanin opettaja, joten tässäkin kohtaa Collanien ja Maconien tiet risteävät. Todennäköiseti Paul ja Alexander istuivat samoilla luennoilla, vaikka Alexander olikin Paulia 11 vuotta nuorempi. Paul Maconin ainevalinnat ovat samoja kuin Clas, Fabian ja Carl Collanilla. On hyvin todennäköistä, että nuoret opiskelijat viettivät aikaa yhdessä Helsingissä. Sen sijaan pojat eivät jakaneet osakuntatoveruutta, sillä Collanin pojat kuuluivat Savokarjalaiseen osakuntaan ja Maconit viipurilaiseen, ehkä sen perintönä, että suvusta oli perinteisesti opiskeltu Viipurin kymnaasissa. Mahdollisesti kerimäkeläislähtöisinä Maconit kokivat viipurilaiset enemmän omaksi joukokseen kuin kuopiolaisista ja iisalmelaisista koostuvat savokarjalaiset osakuntalaiset.
Paul Maconista tuli maantiedon ja historian opettaja Savonlinnaan. On mahdollista, että siirryttyään Savonlinnan naapuripitäjän kirkkoherraksi 1864 Clas Collan kävi tapaamassa tätä entistä opiskelutoveriaan tai Maconi vieraili Parikkalassa kesäaikaan, kun Collan tapansa mukaan kestitsi laajaa ystäväjoukkoaan pappilassa.
Lue lisää:
Heidi Hakkarainen, Viipurin lukion kirjaston kokoelmaluettelo vuosilta 1805-1860 kasvatus- ja kirjahistoriallisena lähteenä. Kasvatus & Aika, Vol. 18, No. 4. Historiantutkimus ja kasvatus. 2024, 66-85.
Erja Kosonen, Rantasalmi suomenkielisen kansanopetuksen edelläkävijänä ja kouluhistoriansa hyödyntäjänä. Teoksessa J. Säntti, A. Nevala & J. Rantala (toim.), Koulu ja menneisyys; Suomen kasvatuksen ja koulutuksen historian seuran vuosikirja 2017, 141-158.
Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Alexander von Collan. Verkkojulkaisu 2005. Luettu 5.3.2026.
Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Petter Hanén. Verkkojulkaisu 2005. Luettu 4.3.2026.
Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Emil Maconi. Verkkojulkaisu 2005. Luettu 4.3.2026.
Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Emil Fredrik Maconi. Verkkojulkaisu 2005. Luettu 5.3.2026.
Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Konstantin Bruun. Verkkojulkaisu 2005. Luettu 5.3.2026.
Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Nils Maconi. Verkkojulkaisu 2005. Luettu 4.3.2026.
Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Paul Maconi. Verkkojulkaisu 2005. Luettu 5.3.2026.
Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Gustaf Schmidt. Verkkojulkaisu 2005. Luettu 4.3.2026.
Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Petter Wallberg. Verkkojulkaisu 2005. Luettu 4.3.2026.
Kuopion seudun kulttuuriympäristö seutukunnan vahvuudeksi. Kulttuuriympäristöselvitys Kuopion seudun maakuntakaavaa varten. Pohjois-Savon liitto 2006. Luettu 5.3.2026.
Luke, Maaninka. Rakennushistoriaselvitys. Arkkitehtuuritoimisto Arto Mattila Oy, 2020. Luettu 5.3.2026.
Tiina Miettinen, Joen talon tarina. Kaurakarpion mitalla -blogi. 9.5.2023. Luettu 5.3.2026.
Anneli Vähä-Sipilä, Triviaalikouluun Hämeenlinnaan. Vertimus -blogi. 17.10.2024. Luettu 5.3.2026.
Historiallinen sanomalehtikirjasto, Kansalliskirjasto Tapio 23.7.1864, No 30.
Katiha, geni.com ja HisKi -tietokannat.
