"Mielisairaat eivät tunne tunne rajoja ja horjuttavat vuoria." Generalissimus Suvorov, 3.8.1791.
Krimillä ja Itä-Suomella on jotain yhteistä. Toivottavasti ei kuitenkaan mitään sellaista, johon Suvorovin lausahdus viittaa.
Krimillä ja Itä-Suomella on jotain yhteistä. Toivottavasti ei kuitenkaan mitään sellaista, johon Suvorovin lausahdus viittaa.
 |
| An Imperial stride! Published by William Holland, 1793. (c) British Museum |
Olli Immonen kirjoittaa 2007 ilmestyneessä Etelä-Karjalan museon julkaisussa Generalissimus Suvorov, että Krimin ja Saimaan laivastojen välillä on mielenkiintoinen yhteys. Totta tosiaan, mutta yhteys ei ole vain laivastojen samankaltaisessa rakenteessa tai laivojen samanlaisuudessa. Yhteys on myös henkilötasolla. Kaikki kiertyy Katariina II:n ja hänen suosikkeihinsa ja hänen vuonna 1762 suorittamaan vallankaappaukseen sekä maailmapoliittiseen tilanteeseen.
Vuonna 1762 Katariina II kaappasi vallan mieheltään Pietari III:lta. Vallankaappauksessa Katariina auttoivat nuoret upseerit. (Tämä on lyhennetty versio tapahtumista.)
Sota Venäjän ja Krimin niemimaata tuolloin hallinneen Osmanivaltakunnan (myös Ottomaanien valtakunta) välillä oli alkanut 1768 ja rauha solmittiin vuonna 1774. Vuonna 1783 Krimin alue liitettiin Venäjään. Uusi sota syttyi vuonna 1787 ja se päättyi 1792. Venäjän vahvisti asemiaan Krimillä ja Ukrainassa. Alueesta käytettiin nimeä Novorossia, uusi Venäjä. Venäjä oli valloittanut 1700-luvun alkupuolella Ruotsille kuuluneita alueita, ml. myöhemmin Vanhana Suomena tunnetun alueen sekä alueita Suomenlahden eteläpuolelta. Näitä voittomaita ei kuitenkaan tarvinnut nimetä "uudeksi Venäjäksi", kuten Etelä-Venäjän voittomaita. Onkin todennäköistä, että tietyillä tahoilla oli vaikeuksia mieltää Novorossian aluetta venäläiseksi. Tästä syystä sen "venäläisyyttä" haluttiin korostaa alueen nimen tasolla. Sen sijaan "Vanha Suomi" on 1700-luvun aikalaiskielenkäytössä "Finland". Varsinainen Suomi, Varsinais-Suomi olisikin parempi nimitys tästä näkökulmasta katsottuna.
Krimin sodassa tärkeitä voittoja saavutti Aleksandr Suvorov, joka pelasti Katariina II:n suosikin ja tätä vallankumouksessa auttaneen prinssi Grigori Potjomkinin (Potemkin) hallitseman Krimin. Suvorovin isä Vasili Ivanovitsh Suvorov oli osallistunut Katariinan vallankaappaukseen.
Kesken Krimin sodan Ruotsi hyökkäsi Venäjälle (ns. Kustaan sota), joten Katariina II lähetti parhaan kenraalinsa Aleksandr Suvorovin Suomeen. Kenraali oli käärmeissään. Joutua nyt johonkin pohjoiseen. Mutta Pietaria uhattiin, joten Ruotsin vastainen raja oli linnoitettava. Suvorovin komennuksella Suomeen saattoi olla taustalla se, että hän puhui suomea (ehkä? Ulla-Riitta Kauppi kirjoittaa tästä Generalissimus Suvorov -teoksessa, mutta ilman lähdeviitteitä.)
Suvorovin kommentti mielisairaasta hallitsijasta osuu aikaan, jolloin hän oli komennettuna Suomeen. Linnoitustöitä oli valvomassa myös Fabian Steinheil, josta tuli vuonna 1810 Suomen suuriruhtinaskunnan kenraalikuvernööri. Steinheil oli naimissa Natalia von Engelhardtin kanssa. Hänen isänsä Nikolai Heinrich von Engelhardt oli osallistunut Katariina II:n vallankaappaukseen. von Engelhardtin äiti kuului viipurilaiseen Haveman-sukuun.
Vuonna 1795 Ruotsinsalmen linnoituksen sai komennettavakseen Traversayn markiisi Jean Baptiste Prevost de Sansac. Hän oli Ranskan Martiniquella syntynyt ranskalainen aatelismies, joka oli paennut Ranskan vallankumousta Sveitsiin. Siellä hän tutustui Venäjälle paenneisiin maanmiehiinsä ja liittyi Venäjän keisarilliseen armeijaan. Ruotsinsalmessa Traversay oli tutustunut läheisen Haminan herrasväkeen. Vuonna 1800 hänet vihittiin kauppias Bruunin tyttären Ulrica Lovisan kanssa. Ulrica Lovisa oli hylännyt aiemman sulhasensa, viipurilaiseen Jaenischin kauppiasperheeseen kuuluneen pojan markiisin vuoksi. Pian häiden jälkeen pariskunta suuntasi Krimille, sillä markiisista tuli Venäjän Mustanmeren laivaston komentaja. Onneksi, sillä Suvorovin mielestä ranskalainen Prevost sekoitti kaiken "ranskalaiseen tapaan". Ja toinen murheenkryyni oli kanavatöitä urakoiva Ivan Jurevich (Johan Friedrich) Laube, jonka "kanavatyöt uinuvat" syistä, joita Suvorov ei halunnut eritellä. Laube oli viipurilainen oikeusistuimen sihteeri, kauppias, sahanomistaja ja kartanonisäntä. Hänen vaimonsa oli Helena Haveman, Nikolai Heinrich von Engelhardtin pikkuserkku. Helenan äiti kuului Jaenisch-sukuun. Jaenischin poikaa varmaan harmitti, kun morsian lähti markiisin matkaan. Lauben tytär sen sijaan tunnetaan nimellä Marie Hackman. Hän toimitti köysiä Venäjän amiraliteetille, jota tuolloin johti kukas muukaan kuin Traversayn markiisi.
Vuonna 1799 Suvorov, jo kerran palveluksesta eronneena, sai komennuksen lähteä sotaan Ranskaa vastaan. Tällä ns. Suvorovin Italian sotaretkellä hänen henkilääkärinään toimi Nikolaus Jaenisch. Hänen tyttärensä meni sittemmin naimisiin Marie Hackmanin pojan kanssa.
Vuonna 1795 Ruotsinsalmen linnoituksen sai komennettavakseen Traversayn markiisi Jean Baptiste Prevost de Sansac. Hän oli Ranskan Martiniquella syntynyt ranskalainen aatelismies, joka oli paennut Ranskan vallankumousta Sveitsiin. Siellä hän tutustui Venäjälle paenneisiin maanmiehiinsä ja liittyi Venäjän keisarilliseen armeijaan. Ruotsinsalmessa Traversay oli tutustunut läheisen Haminan herrasväkeen. Vuonna 1800 hänet vihittiin kauppias Bruunin tyttären Ulrica Lovisan kanssa. Ulrica Lovisa oli hylännyt aiemman sulhasensa, viipurilaiseen Jaenischin kauppiasperheeseen kuuluneen pojan markiisin vuoksi. Pian häiden jälkeen pariskunta suuntasi Krimille, sillä markiisista tuli Venäjän Mustanmeren laivaston komentaja. Onneksi, sillä Suvorovin mielestä ranskalainen Prevost sekoitti kaiken "ranskalaiseen tapaan". Ja toinen murheenkryyni oli kanavatöitä urakoiva Ivan Jurevich (Johan Friedrich) Laube, jonka "kanavatyöt uinuvat" syistä, joita Suvorov ei halunnut eritellä. Laube oli viipurilainen oikeusistuimen sihteeri, kauppias, sahanomistaja ja kartanonisäntä. Hänen vaimonsa oli Helena Haveman, Nikolai Heinrich von Engelhardtin pikkuserkku. Helenan äiti kuului Jaenisch-sukuun. Jaenischin poikaa varmaan harmitti, kun morsian lähti markiisin matkaan. Lauben tytär sen sijaan tunnetaan nimellä Marie Hackman. Hän toimitti köysiä Venäjän amiraliteetille, jota tuolloin johti kukas muukaan kuin Traversayn markiisi.
Vuonna 1799 Suvorov, jo kerran palveluksesta eronneena, sai komennuksen lähteä sotaan Ranskaa vastaan. Tällä ns. Suvorovin Italian sotaretkellä hänen henkilääkärinään toimi Nikolaus Jaenisch. Hänen tyttärensä meni sittemmin naimisiin Marie Hackmanin pojan kanssa.
Vuonna 1812 Krimille perustettiin kasvitieteellinen puutarha. Sen perustajana toimi kasvitieteilijä Christian Steven. Hän oli haminailaisen virkamies-kauppiasperheen poika. Fabian ja Natalia Steinheilien lapsista aikuiseksi eli vain Helena-tytär. Steinheilit adoptoivat tyttären puolison Alexander Stewenin, josta tuli Stewen-Steinheil. Alexander Stewen-Steinheil ja Christian Steven olivat veljeksiä. Heidän äitipuolensa oli Jakobina Bruun.
Ketä olivat nämä kosmopoliitit, jotka toimivat yhtäläisesti niin Suomessa kuin Krimillä? Onko Putin uusi Katariina Suuri? Mitä roolia suomalaiset tässä näyttelevät? Sotamateriaalin toimittajaa vai pitäisikö kenties ryhtyä linnoitustöihin?
Kuten haminalainen kauppias Bruun jossain vaiheessa 1800-luvun alkua totesi, Kymijoen länsipuolta asuttavat "andra sidans hundar". Itäsuomalaiset mielsivät kuuluvansa Venäjään, olevansa lähempänä keisarinistuinta ja siitä säteilevää suojelua. Tällaista jakoa tuskin enää tunnustetaan, mutta ehkä on hyvä muistaa, että jakolinja on ollut totta vielä vuoden 1812 tienoilla kun Suomen suuriruhtinaskuntaa yhdistettiin. (Asiasta kiinnostuneiden kannattaa lukea painotuore Viipurin läänin historia V. Autonomisen Suomen rajamaa. Toim. Kaukiainen, Marjomaa, Nurmiainen).
Pahoittelen sekavaa ajatteluketjua, mutta näköjään Alesander Stubb ja Erkki Tuomiojakaan eivät tiedä, miten Krimin tilanteeseen pitäisi suhtautua.
Ketä olivat nämä kosmopoliitit, jotka toimivat yhtäläisesti niin Suomessa kuin Krimillä? Onko Putin uusi Katariina Suuri? Mitä roolia suomalaiset tässä näyttelevät? Sotamateriaalin toimittajaa vai pitäisikö kenties ryhtyä linnoitustöihin?
Kuten haminalainen kauppias Bruun jossain vaiheessa 1800-luvun alkua totesi, Kymijoen länsipuolta asuttavat "andra sidans hundar". Itäsuomalaiset mielsivät kuuluvansa Venäjään, olevansa lähempänä keisarinistuinta ja siitä säteilevää suojelua. Tällaista jakoa tuskin enää tunnustetaan, mutta ehkä on hyvä muistaa, että jakolinja on ollut totta vielä vuoden 1812 tienoilla kun Suomen suuriruhtinaskuntaa yhdistettiin. (Asiasta kiinnostuneiden kannattaa lukea painotuore Viipurin läänin historia V. Autonomisen Suomen rajamaa. Toim. Kaukiainen, Marjomaa, Nurmiainen).
Pahoittelen sekavaa ajatteluketjua, mutta näköjään Alesander Stubb ja Erkki Tuomiojakaan eivät tiedä, miten Krimin tilanteeseen pitäisi suhtautua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti