Aloitan ensi vuonna Collan -sukuun keskittyvän tutkimushankkeen "Pappilan naiset", jossa tutkin pappiloiden naisia 1800-luvun Suomessa. Hanketta tukee Jalmari Finnen säätiö. Kiitos tästä mahdollisuudesta!
Collan -suvulla on Kansalliskirjastossa suuri arkisto, jossa on tuhansia kirjeitä ja päiväkirjoja sekä muuta materiaalia. Olen jo aloittanut hiukan selailla aineistoa. Vastaani tuli kirjeitä, joissa perheenjäsenet kertoivat joulustaan vuonna 1839. Seuraavassa pääsemme kurkistamaan joulunviettoon Collaneilla. Pehr Johan ja Elisabeth Collanin lapset olivat hajaantuneet ympäri Suomea ja osa Ruotsiinkin vanhempien kuoltua Iisalmessa muutama vuosi aiemmin. Kirjeissä kulkivat kuitenkin terveyhdykset ja kuulumiset.
 |
| Jouluilta. Robert Wilhelm Ekman. Ateneumin taidemuseo |
Jouluna 1839 15-vuotias Peter Collan kirjoitti 13-vuotiaalle sisarelleen Charlottalle seuraavasti:
"Täydellisen kuvauksen jouluaatosta luet Sinä varmaankin Johannan, tai Claesin [kirjeestä], joten sanonpahan vaan, että se ei ollut niin hauska kuin ennen; luulen myös, että nyt joululahjoja oli paljon vähemmän kuin ennen -- sain nenäliinan Etholéneilta sekä kelpo puukon Claesilta. -- Joulupäivänä olimme me kaikki Etholéneilla illallisella [dinée och soupé]."
 |
| Miesten silkkinen nenäliina 1800-luvun alusta. Turun museokeskus |
Peterin ja Charlotten sisko Sofie oli avioitunut helsinkiläisen kauppaneuvos Justus Etholénin kanssa. Sanottiin, että Etholén antoi vaimolleen 40 silkkileninkiä, mutta ei onnea. Pariskunnan lapset kuolivat yksi toisensa jälkeen. Jouluna 1839 perheen toinen lapsi, Axel Johan Justus oli juuri kuollut noin puolen vuoden iässä. Keväällä 1840 kuolisi myös esikoinen Olga Catharina Elisabeth. Näissä tunnelmissa joulu ei ehkä ollutkaan niin hilpeä kuin aiemmin, lasten synnyinkodissa suuressa Iisalmen pappillassa.
Peter, joka jouluna 1839 todennäköisesti oli jo aloittanut opintonsa Haminan kadettikoulussa, jatkoi jouluterveistensä lähettämistä tammikuun puolella. Kirjeen vastaanottaja Charlotta asui tuohon aikaan Tukholmassa, jossa tämä kävi tyttökoulua ja jossa Peter toivoi hänen oppivan fiinin ja hauskalta kuulostavan Tukholman murteen ja "tulevan oikeaksi ruotsalaiseksi". Peter kertoi saaneensa kuusi joululahjaa: parhaat olivat jo manittu silkkinen nenäliina ja puukko. Lisäksi hän oli saanut Tegnérin pronssisen rintakuvan. Esaias Tegnér oli ruotsalainen runoilija, joka ihaili skandinaavista muinaisuutta ja josta sittemmin tuli Ruotsin kansallisrunoilijaksi kohotettu suuruus. Lahjan antaja, veli Fabian Collan, oli juuri valmistunut filosofian kandidaatiksi Keisarillisesta Aleksanterin yliopistosta Helsingistä. Ehkäpä Tegnérin rintakuvaan liittyi Fabianin kiinnostus historiaan, sillä hän päätyi Kuopion lukioon historianopettajaksi.
 |
| Emma Chrons (1829--1868) maalattuna 1860-luvulla. Emma oli Peter Collanin enon Herman Josef Crohnsin tytär. Helsingin kapunginmuseo |
Kirjeessään Peter kertoi myös uudenvuodenvietosta. Helsingissä asuvat sisarukset oli taas kutsuttu Etholéneille. Tammikuun toinen päivä siskokset söivät illallista jomman kumman enon luona. Kirjeestä ei käy selville oliko kyse Helsingin kirkkoherra, tohtori Erik Anders Crohnsista vai tämän veljestä, helsinkiläisestä kauppias ja raatimies Herman Josefista. Erik-eno oli juuri edellisenä vuonna jäänyt leskeksi ja kuuden pienen lapsen yksinhuoltajaksi. Myös Herman-enolla oli samankokoinen lapsikatras, joille vaimo, kauppiaan tytär Eva Maria (os. Cadenius) järjesteli lastenjuhlia. Tammikuun toinen päivä oli Peterille kiireinen, sillä samana päivänä hänet oli kutsuttu myös erääseen perheeseen lastentanssiaisiin. Peter kirjoitti:
"Olin niin tyhmä, että en mennyt, sillä jälkeenpäin kuulin siellä olleen todella kivaa. Kolmas päivä [tammikuuta] olin de la Chapelleilla, siellä oli niin kivaa, että en olisi koskaan uskonut olevan niin mukavaa. Neljäs päivä olin hoviraatimies Branderilla, siellä ei ollut erityisen kivaa. Huomenna [loppiaisena 6.1.] minut on kutsuttu Ramsayille ja ylihuomenna Armfelteille -- saat itse päätellä, onko minulla ollut kivaa."
De la Chapellet olivat senaatin oikeusosaston esittelijäsihteeri Albert Fredrik Richard De la Chapellen ja hänen vaimonsa, kihlakunnantuomariperheessä Varsinais-Suomessa kasvaneen Anna Sacklénin perhe, jossa oli useita lapsia ja nuoria. De la Chapellen perheen kartano sijaitsi läntisellä Uudellamaalla Tenholassa, mutta isän töiden takia perhe vietti aikaansa myös Helsingissä. Myös senaattori Ernst Fredrik Branderin ja hänen vaimonsa Fredrika Albertina von Willebrandin perheessä oli useita lapsia, kuten myös senaattorin, entisen Viipurin läänin maaherra Carl August Ramsayn perheessä. Kirjeessä mainitut Armfeltit olivat Uudemaan läänin maaherrana tuolloin toimineen Gustaf Mauritz Armfeltin ja hänen englantilaissyntyisen puolisonsa Louise Cuthberth-Brooken monilapsinen perhe. Näin Helsingin herrasväen lapset tutustuivat toisiinsa lastenjuhlissa, joita perheissä etenkin äidit olivat järjestelemässä. Juhlia järjestettiin usein joulun aikaan, joka oli myös aikuisten tanssiaisten huippusesonki. Herrasväen kodeissa kävikin kova vipinä, kun iltapäivällä järjestettyjen lastenjuhlien jälkeen tilat siistittiin aikuisten illanviettoja varten. Joulun juhlasesonki ei ollut lomaa ainkaan palveluskunnalle, jolle vuodenvaihteen aika tiesi loputtoman pitkiä työpäiviä ja ainaista kiirettä.
 |
| Tanssiaiskortti helmiäistä 1800-luvun alusta. Korttiin kirjoitettiin tanssipartnerin nimi jokaisen tanssin kohdalle. Helsingin kaupunginmuseo |
Toisinaan juhlasesonki kävi myös juhlijoiden voimille. Muutamaa vuotta aiemmin, kun Sofie Collan ei vielä ollut avioitunut, oli hän löytänyt Elisabeth (Lisette) ja Charlotta -siskonsa päiväunilta. Tytöt olivat tanssineet kahtenatoista iltana peräkkäin ja olivat lopen uupuneita. Sofie käskytti sisarensa ylös, sillä heidät oli kutsuttu taas uusiin tanssiaisiin. Collanin sisaruskatras oli Helsingin seuraelämän keskiössä 1830-luvulla, kun orvot sisarukset asuivat "Collanska huset"issa Lönnrotin patsaan takana lähellä Vanhaa kirkkoa. Isoveli Clas Collan yritti pitää kuria sisaruksilleen, jotka musikaalisina ja seurallisina tuntuvat olleen haluttua seuraa monessa eri kodissa. Toisaalta Helsingin herrasväen perheet varmasti kokivat velvollisuudekseen tukea vanhempansa menettäneitä lapsia, joten heidät kutsuttiin illanviettoihin niihin perheisiin, joissa oli samanikäistä seuraa ja mahdollisuus saada opastusta ja tukea näiden vanhemmilta.
Joulun kiihkeä vierastulva oli myös odotettu katkos pitkään talveen. Eräänä jouluna Collanin sisaruskatraan äiti kirjoitti Erik-veljensä vaimolle Sofialle (os. Möller), että joulunaika oli kulunut epätavallisen hiljaisesti. Syynä oli se, että Lisette odotti viimeisillään lasta. Tammikuun kolmas päivä syntyi poika, joka sai nimekseen Karl. "Miltei kukaan ei ole uskaltautunut meille, enkä muista yhtäkään näin pitkältä tuntunutta joulunpyhää kuin tämä." Vaikka vieraista oli vaivaa, tuntuu viimeisillään raskaana ollut ruustinna Collan silti kaivanneen joulun iloista ajanviettoa, jossa vieraita kestitään, nautitaan yhteisestä ajasta ja järjestetään etenkin lapsille erityistä ohjelmaa. Vanhatkin nuortuivat katsellessaan lasten ilakointia.
Lue lisää:
Sukutarinoita. Collan-Kollanus sukuseura
Augusta Krook: Mitt Helsingfors. Ungdomsminnen (1950)
Anders Ramsay: Muistoja lapsen ja hopeahapsen 1--4. Ikivihreitä muistelmia (1966)
Kai Häggman: Perheen vuosisata. Perheen ihanne ja sivistyneistön elämäntapa 1800-luvun Suomessa (1994)
Tarja-Liisa Luukkanen: Collan, Fabian. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (1997--)
