Parikkalan nimismies Caloniuksen perhe

 Aikanaan Rönnholmin perhettä tutkiessani tarkoitukseni oli tehdä prosopografia eli ryhmäelämäkerta aikakauden parikkalalaisista herrasväen perheistä. Ryhmäelämäkerran avulla olisin voinut kuvata elämäntapaa ja kontekstualisoida eli tuoda lisätietoa kytkemällä Rönnholmit aikakauden ilmiöihin, tapahtumiin ja sukuverkostoihin. Koska rahoitus tutkimukselleni jäi vajaaksi, jäi prosopografinen artikkeli kirjoittamatta. Palaan tässä nyt yhteen perheeseen, joka tuolloin nousi aineistostani esille.

Parikkalassa vaikutti 1800-luvulla nimismies Bengt Herman Calonius. Hän oli syntynyt Ristiinassa 29.3.1790. Bengt Hermanin isä oli tuolloin kappalaisena Ristiinan seurakunnassa, jossa hän myöhemmin toimi myös varapastorina. Bengt Hermanin äiti oli Helena Maria Hoffrén Ristiinasta. Bengt Hermanilla oli viisi vanhempaa sisarusta, joista yksi oli ehkä kuollut lapsena ja yksi velipuoli isän ensimmäisestä avioliitosta Katarina Orbinskin kanssa. 

Bengt Herman Caloniuksen ja Amalia Lovisa Europaeuksen hauta. 
Parikkalan kirkkotarha.
Kuva Ulla Ijäs 2023.

Bengt Hermanin lapsuus- ja opiskeluvuosista ei juuri ole tietoa. On mahdollista, että hän kävi koulua Kuopiossa, jonne perheellä oli sukusiteitä, tai sitten Savonlinnassa, jossa toimi vuonna 1788 aloittanut piiri- eli normaalikoulu. On myös mahdollista, että Bengt Herman opiskeli 11 vuotta vanehmman isoveljensä, Turussa opiskelevan yliopiston oikeustieteen ylioppilaan Sigfrid Kristianin opastuksella kotona. 

Bengt Herman Calonius avioitui Sortavalan maaseurakunnassa vuonna 1824 Catharina Amalia von Gyterbockin (n. 1800-1826, nimi myös muodossa Gynterbock) kanssa. Tällöin Bengt Herman mainittiin Hiitolan Pukinniemen hovin förvalttarina eli työnjohtajana. Catharina Amalia kuoli isorokkoon. Pariskunta oli ennättänyt saada kaksi lasta, Maria Natalian (s. 1824) ja Bengt Sigfridin (1825-1907). 

Bengt Herman avioitui uudelleen 4.4.1827 Wendla Gustava Langbergin (1802-1829) kanssa. Wendla Gustava oli papin tytär Luhangalta. Tämän vaimon kanssa syntyi yksi poika, Herman (1828-1891). Tässä vaiheessa perhe asui vielä Hiitolassa, mutta muutti pian Wendla Gustavan kuoltua Parikkalaan.

Parikkalassa Bengt Herman Caloniuksesta tuli kruununnimismies (kronolänsmannen) ja hän asettui asumaan Joukio Nro 1 tilalle. Oletettavasti leskimiehen perheen asuintalo sijaitsi jossain Joukionsalmen lähettyvillä, lähellä salmen ylittävällä soudettavalla lossilla toimivaa ylityspaikkaa. Pian Parikkalasta löytyi uusi vaimo, 17 vuotta Bengt Hermania nuorempi Amalia Lovisa Europaeus (1807-1851), jonka kanssa Bengt Herman avioitui marraskuussa 1830. 

Amalia Lovisan isä oli Parikkalan vt. kirkkoherra ja varapastori Isak Emmanuel Europaeus (1768-1840), joka oli opiskellut papiksi Turussa. Isak Emmanuelin isä eli Amalia Lovisan isoisä Matias Reinhold Europaeus (n. 1718-1777) oli myös opiskellut papiksi Turussa ja teki elämänuransa Parikkalan kirkkoherrana. Amalia Lovisa syntyi Oravaniemellä kappalaisen pappilassa, jonka kunto oli heikko ja seurakunnan tila oli varsin huonoissa kantimissa osittain sen vuoksi, että varsinaisella kirkkoherralla oli elämänhallinnan ongelmia. Tilanne parani vasta 1819, kun Anton Ulrik Rönnholm valittiin uudeksi kirkkoherraksi. 

Amalia Lovisan kanssa Bengt Herman sai 11 lasta: Kristian Emanuel (1832-1897), Laura Maria Renata (1833-1890), Mathias Magnus Wilhelm (1835-1911), Johan Anders (1837-1925), Fredrik Willehard (1838-1920), Sofia Elisabeth (s. 1840), Amalia Alexandra (1841-1909), Johanna Wilhelmina (1843-1868), Selma Renata (s. 1844), Natalia Kristina (s. 1846) ja Lydia (1849-1889).

Jossain vaiheessa 1830-luvun aikana perhe muutti Joukiosta lähemmäs kirkonkylää Huotikkalan tilalle (Kangaskylä Nro 1). 

Vanhin pojista Bengt Sigfrid seurasi isäänsä ja hänestä tuli kruununnimismies Kivennavalle. Bengt Sigfrid avioitui ja sai useita lapsia. 

Toisesta avioliitosta syntynyt Herman lähti 18-vuotiaana Pietariin ja hänestä tuli tehtaanomistaja Permiin. Venäjällä hän avioitui todennäköisesti englantilaissukuisen Elisabeth Cookin kanssa ja kuoli Nizhni Novgorodissa. 

Bengt Herman Caloniuksen ja Amalia Lovisa Europaeuksen lapsista Kristian Emanuelista tuli kirkkoherra Pyhäjärvelle Viipurin lääniin ja hän sai useita lapsia puolisonsa kanssa. 

Laura Maria avioitui kruununnimismies Henrik Rudolf Barckerin kanssa. Hän ehti elinaikanaan asua ainakin Helsingissä ja Tohmajärvellä. Ilmeisesti pariskunta jäi lapsettomaksi. 

Mathias Magnus Wilhelm opiskeli lääkäriksi ja väitteli lääketieteen tohtoriksi rokottamista käsittelevällä väitöskirjallaan vuonna 1865. Uransa hän teki Tohmajärven piirilääkärinä. Mathias Magnus Wilhelm oli isänsä tapaan kolmesti naimisissa ja sai useita lapsia. 

Johan Andersista eli Jannesta tuli nimismies Ruokolahdelle ja hän sai useita lapsia vaimonsa kanssa. 

Fredrik Willehard opiskeli apteekkariksi ja toimi apteekkarina Nurmeksessa. Myös hän kasvatti ison perheen vaimonsa kanssa. Fredrik Willehardin pojista Matias jatkoi isänsä uraa apteekkarina Nurmeksessa.

Matias Caloniuksen apteekki Nurmeksessa.
1920-luku
Nurmeksen museo

Sofia Elisabeth valmistui vuonna 1868 Jyväskylän seminaarista ja aloitti uransa kansakoulunopettajana aluksi Lappeenrannassa, josta hän vuonna 1875 siirtyi Viipuriin ja toimi siellä opettajana vuoteen 1903 asti.

Amalia Alexandra, josta käytettiin lempinimeä Malla, teki uran naisvankien parissa. Hänet valittiin vain 24-vuotiaana Lappeenrannan kehruuhuoneen eli naisvankilan käsityönopettajaksi ja kutojamestarittareksi. Vuonna 1882 hän siirtyi Hämeenlinnan naisvankilaan, jossa hän eteni urallaan vankilan johtajaksi asti. 

Pellavaliina, joka on kudottu Lappeenrannan kehruuhuoneella. 
1819-1889. Etelä-Karjalan museo. 

Johanna Wilhelmina avioitui, mutta ei ehtinyt saada yhtään lasta ennen kuolemaansa 25-vuotiaana.

Lydia oli vain 6-vuotias, kun vanhemmat kuolivat. Hänet lähetettiin Pietariin jonkinlaiseen orpokotiin tai orpojen (säätyläisten eli herrasväen lasten) kasvatuslaitokseen tai sisäoppilaitokseen. Tällaisissa kouluissa oppinsa saaneiden tyttöjen tavoin Lydiakin toimi aikuistuttuaan kotiopettajana. Hän avioitui varatuomari, valtiopäiväedustaja Karl August Herckmanin kanssa. Kuopiossa Lydia ystävystyi Minna Canthin kanssa ja hänestä kehkeytyi innokas naisasianainen. 

Bengt Herman Calonius kuoli Huotikkalan tilalla Parikkalassa 30.5.1851. Kaipamaan jäivät vaimo ja 12 lasta. Leski Amalia Lovisa kuoli noin puolen vuoden kuluttua lokakuussa 1851. Caloniusten kuoltua Huotikkalan tilan osti maanmittari Pietari Hannikainen. 

Caloniuksen perhe on elinaikanaan ollut näkyvä ja vaikuttava tekijä Parikkalan herrasväen elämässä. Amalia Lovisan kautta sukupiiri ulottuu useisiin - voisi sanoa miltei useimpiin - parikkalalaisiin sukuihin. 

Bengt Herman Caloniuksen lapsien kautta avautuu kuva 1800-luvun Suomesta, jossa alkoi olla uudenlaisia mahdollisuuksia kouluttautua ja edetä uralla. Vähitellen myös naisille tuli mahdolliseksi luoda uraa valtion viroissa joko opettajana tai valtion laitosten johtajattarina. Perheen kulttuurista, henkistä ja sosiaalista pääomaa oli karttunut vuosikymmenten aikana, kun edeltävien sukupolvien pappisviroissa toimineet olivat opiskelleet Turun akatemiassa, ystävystyen ja sitoen ammatillisia siteitä toisten pappien kanssa sekä myöhemmin avioituneet toisten pappien tyttärien kanssa ja näin verkostoituneet laajasti. 1800-luvun myötä pappisura ei enää ollut ainoa mahdollisuus, vaan ura nimismiehenä, lääkärinä, apteekkarina tai opettajana tarjosi mahdollisuuksia, joista Caloniuksen perheen lapset ottivat kiinni. 

Lähteet: geni.com verkkosivusto ja tietokanta, Suomen sukututkimusseuran HisKi tietokanta, Kansallisarkiston Karjala-tietokanta, Akatemiasampo tietokanta, Ylioppilasmatrikkeli -tietokanta

Inbjudning till de magister- och doktorspromotioner... 1910

Finlands Allmänna Tidning 28.2.1826 No 25

Finlands Allmänna Tidning 10.7.1851, No 156

Från Jenisej-expeditionen. Helsingfors Dagblad 28.6.1876, No 172

Koti ja yhteiskunta 15.5.1889, No 2

Karjala 1.10.1927 No 227A

Tarkiainen, V.: Minna Canth (Otava 1921).

Suomen ensimmäinen naispuolinen kansanopettaja? Maria Christina Hörning Rantasalmelta.

Pappilan naisia ja etenkin Parikkalan rovasti Rönnholmin perhettä tutkiessani olen törmännyt siihen, että pappien tyttäret toimivat kansanopettajina kotiseurakunnissaan. Pappien tyttäret olivat usein paikkakunnan harvoja kouluja käyneitä naisia, eikä heillä useinkaan ollut omaa ammattia. Toisaalta pappien tyttärillä oli aikaa, rahaa ja osaamista eli resursseja käyttää toimintaan, josta ei saatu suoranaisia taloudellisia tuloksia. Toisin sanoen pappien tyttärien tekemä työ ei aina ollut välttämätöntä perheen elättämiseksi. Näin ollen pappien tyttäret saattoivat käyttää aikansa "tuottamattomaan työhön" kuten lasten opettamiseen lukemaan ja kirjoittamaan. Opettajan työ tuotti tuloksia, joita oli ja on hankala mitata rahalla tai tuloksellisuudella. Naisten työnteon historiaa tutkineet ovat usein keskittyneet tutkimaan sellaista naisten työtä, joka on ollut välttämätöntä perheen elatuksen takia, tai tapauksia, joissa naiset ovat osallistuneet omalta osaltaan perheen parissa harjoitettuun yritys- tai maataloudenharjoitustoimintaan. On osoitettu, että kaikkien perheen ja kotitalouden jäsenten panostus on ollut tärkeää ja on puhuttu niin sanotusta kotitalouden tuotantomallista (household economy). Pappien tyttärien toimintaa tässä mallissa ei ole huomioitu, koska on ajateltu, että pappien tyttäret tai pappien vaimot eivät voi missään olosuhteissa osallistua perheen pään ammatinharjoittamiseen. Näin periaatteessa onkin, sillä pappeus oli 1980-luvulle varattu vain miehille ja pappi harjoitti ammattiaan joko yksin seurakunnassaan tai useimmiten yhdessä seurakunnan muiden miespuolisten pappien kanssa.

Syksy. Ovenpäällismaalaus. Samuel Elmgren, 1820.
Suomen kansallismuseo.

Olen alkanut miettiä tätä kotitalouteen perustuvaa tuotantomallia uudelleen, kun olen lukenut pappien tyttärien ja pappien vaimojen elämästä. Nostan nyt esille yhden papin tyttären, jonka on väitetty olleen ensimmäinen (tiedetty ja dokumentoitu) naispuolinen kansanopettaja. 

Maria Christina Hörning syntyi Rantasalmen Osikonmäellä  helmikuun 21. päivä vuonna 1784. Hänen isänsä oli Johan Fredrik Hörning (1752-1824) ja äitinsä Maria Ruuskanen (Ruuskatar, 1760-1800). Maria Christinalla oli kaksi vanhempaa veljeä, jotka kuitenkin olivat todennäköisesti kuolleet jo ennen Maria Christinan syntymää. Näin ollen Maria Christina oli perheen vanhin eloon jäänyt lapsi ja toimi ajan tavan mukaan nuorempien sisarustensa kaitsijana. Maria Christinan (toisissa lähteissä Maja Stina eli suomalaisittain Maija Stiina) jälkeen perheeseen syntyi kolme tyttöä, joista vain nuorin Gustava (1793-1877) eli aikuisuuteen. Tyttöjen äiti kuoli Maria Christinan ollessa 16-vuotias ja pikkusisaren ollessa 7-vuotias. Tyttöjen isä avioitui uudelleen vuonna 1807 Lovisa Ikosen (1784-1838) kanssa, joka oli saman ikäinen Maria Christinan kanssa. 

Naisen unelmia. Pojat koulussa, tytöt koulussa.
August Mannerheim 1850. Helsingin kaupunginmuseo. 

Isä Hörningin ura

Maria Christinan syntyessä hänen isänsä oli 32-vuotias. Tuolloin isä Johan Fredrik Hörning kierteli Rantasalmella pitämässä rippikoulua. Isä-Hörning oli aloittelemassa maineikkaaksi kasvavaa pedagogista uraansa. Ruotsissa vuonna 1724 annettu koulujärjestys määritteli, että opettajan tuli omata riittäviä tietoja opetettavasta aineesta, pedagogisia taitoja ja esikuvallista elämäntapaa. Opettajien valvonta oli tuomiokapitulin eli luterilaisen kirkon alaista ja samoin koulut toimivat kirkon alaisuudessa. Johan Fredrik Hörning oli päässyt vuonna 1771 Nilsiän kappeliseurakunnan koulumestariksi ja lukkariksi. Melkoinen saavutus kouluja käymättömältä suutarin pojalta. Hörningillä ei ollut takanaan opintoja, vaan hän oli täysin itseopppinut. Toimittuaan opettajana Nilsiässä Hörning matkusti Rantasalmelle ja kirjautui 22-vuotiaana sikäläiseen triviaalikouluun, jonka penkkejä hän kulutti puolitoista vuotta. Triviaalikoulusta siirryttiin kymnaasiin ja sieltä yliopistoon, jos vain lukuhaluja ja ennen kaikkea taloudellisia resursseja kouluttautumiseen oli. Johan Fredrik Hörningillä oli ensiksi mainittuja, mutta ei jälkimmäistä. Opettajan ura oli usein sellaisten kohtalona, joilla ei ollut rahaa kouluttautua pidemmälle. 

Triviaalikoulun jälkeen Johan Fredrik Hörning pääsi Rantasalmen koulumestarin Hans Henrik Spåren (Spåran) apulaiseksi ja alkoi systemaattisesti kirjata ylös koululaisten lukutaidon kehitystä. Hörning myös kehitti tavuutavauksen ja häntä pidetään tämän lukemaan opetuksen muodon isänä. Aiemmin lukemaan oli opeteltu luettelemalla sanan kaikki äänteet ja vasta sitten muodostettiin sana kokonaisuudessaan. Hörningin johdolla alettiin tavaamaan tavuittain "koo-ii-äs kis äs-aa sa, kis-sa". Innovativiinen Hörning sai Rantasalmelta vakituisen pitäjän koulumestarin paikan. Nyt hän pystyi menemään naimisiin ja perustamaan perheen. 

Johan Fredrik Hörning alkoi kasvattaa kouluimperiumiaan ja otti työparikseen veljensä Adam Wilhelmin (toisissa lähteissä Adolf Wilhelm, s. 1755). Yhdessä veljekset opettivat sadoille rantasalmelaislapsille lukemisen saloja, uskontoa, laulua ja laskentoa. Opetus tapahtui talosta taloon kiertävässä kiertokoulussa. Talojen tuvissa oli talvisaikaan hämärää ja savuista, sillä talot olivat savupirttejä. Monissa paikoissa pienkarjaa - kanoja, kukkoja, lampaita ja porsaita - oli kylmimpään aikaan pirtissä lämmittelemässä. Koulunkäyntiin keskittyminen oli lapsillä vähän niin ja näin, kun mielenkiinnon vei tovereiden ja eläinten hassuttelut. Hörning oli kuitenkin ilmeisen taitava opettaja, sillä hänet palkittiin vuosittain työstään. 

Hörningin maine kiiri ja vuonna 1793 hänet kutsuttiin Sulkavalle pitämään koulua. Sulkavalla Hörning oli neljä vuotta ja opetti yli 700 lasta. Nyt Hörningillä oli kasassa tarpeeksi rahaa ja hän pystyi suorittamaan ylioppilastutkinnon. Tämä tapahtui vuonna 1794 ja seuraavana vuonna hän läpäisi pappistutkinnon, vaikkain hänen taitonsa latinassa, kreikassa ja filosofiassa todettiin puutteelliksi. Tässä kohtaa hänen ensimmäinen vaimonsa kuoli ja Hörning toimi jonkin aikaa opettajana Rantasalmella, kunnes vuonna 1804 hän siirtyi  Kerimäelle ja sieltä vielä samana vuonna Pieksämäelle. Vuonna 1806 Hörning saavutti seuraavan etapin urallaan, kun hänet nimitettiin virkaa tekeväksi kappalaiseksi Haukivuoren seurakuntaan, jossa hän toimi pari vuotta. Lopun elämäänsä Hörning kierteli Etelä-Savon seurakuntia virkaa tekevänä kappalaisena. Hän kuoli ollessaan virkaa tekevänä kappalaisena Kesälahden seurakunnassa. Tässä vaiheessa hän oli laskenut opettaneensa yli 12 000 lasta. 

Kiertokoulu. Eero Järnefelt. Kansallisgalleria

Maria Christinan nimitys opettajaksi

Maria Christina Hörning tuli isänsä sijaiseksi Rantasalmen koulumestarin tehtävään vuonna 1809 ja toimi sijaisena isälleen ja tämän apulaisena toimineelle sedälleen ainakin kevätlukukauden ajan. Aikalaislähteet kertovat, että Hörning oli opettanut vaimolleen latinaa, joten todennäköisesti tästä opista oli saanut osansa myös tytär. Paljon muuta ei Maria Christinan työstä opettajana tiedetä. 

Toimiessaan opettajana Maria Christina Hörning oli jo avioituinut nainen. Hänen puolisonsa Erik Ekelund (1772-1858) oli kersantti, musikantti ja toimi sittemmin appensa apuna Rantasalmen koulumestarin toimessa. Kevättalvella 1809 Ekelund oli todennäköisesti armeijan mukana sotimassa Venäjää vastaan, joten hänen vaimonsa hoiti perheen "koulubisnestä". Ekelundien lapset, neljävuotias Johan Henrik ja puolitoistavuotias Fredrika, saivat ehkä olla kuunteluoppilaina koulussa.

Johan Fredrik Hörningin urasta kertovien tarinoiden ja historiikkien joukossa on kertomus siitä, mitä hänen puolisonsa (epävarmaa kumpi näistä) ajatteli latinanopinnoista. Hörningin palatessa opetusmatkaltaan pitäjästä oli vaimo irrottanut eteisestä lattialaudan, joten Hörningin astuessa tupaan putosi hän talon alla olevaan kellariin. Vaimo ei päästänyt miestään ylös ennen kuin tämä lupasi lakata piinaamasta vaimoaan latinanopinnoilla. Voi vain ihmetellä, miten kaiken päivää lapsia opettanut Hörning jaksoi vielä iltaisin paneutua vaimonsa latinanopintoihin sellaisella innolla, että oppilas väsyi ja turhautui pedagogin vaatimuksiin. On mahdollista, että Hörning suhtautui samalla innolla tyttäriensä kouluttamiseen ja on olemassa jonkinlaista perimätietoa siitä, että Maria Christina osasi latinaa. 

Lasten paras tavara. "Aapinen" vuodelta 1731.
Jyväskylän yliopiston tiedemuseo

Hörningien "kouluimperiumi" ja pappiloiden naisten työ

Hörningien perheen elanto riippui täysin seurakunnan koulumestarilleen maksamista palkkioista, jotka maksettiin lähinnä luontaistuotteina eli viljana. Ilmeisesti palkkio oli sen verran hyvä, että sillä pystyi elättämään oman perheen lisäksi avuksi otetun veljen perheineen. Adam Wilhelm Hörningin perheeseen syntyi viisi lasta. Näistä Anders-poika päätyi jatkamaan isänsä ja setänsä "kouluimperiumia" toimien Parikkalan seurakunnassa koulumestarina. Anders Hörning mainitaan  koulumestarin oppilaana vuonna 1821, jolloin hän avoitui Catharina Kärkkäisen kanssa. Hörningin ilmestyessä Parikkalaan oli pitäjän koulumestarina Matti Sonni (n. 1737-1825). Koska hän sairasteli ennen kuolemaansa eivätkä pitäjäläiset päässeet sopuun siitä, miten koulunkäynti seurakunnassa tulisi järjestää, hoiti koulumestarin tehtävää hänen poikansa Israel ja muut vaihtuvat sijaiset, joista yksi oli Anders Hörning. Anders Hörning oli elossa vielä 1865, jolloin rippikirjassa mainittiin entisenä sotilaana, joka asui leskenä Änkilän kylässä.  

Vaikka Maria Christina mainitaan vain ohimennen hänen isäsnsä uran yhteydessä, paljastaa hänen lyhytaikainen toimintansa opettajan sijaisena poikkeusoloissa sen, että myös kansanopetuksen voi ajatella 1700- ja 1800-lukujen taitteessa järjestyneen kotitalouden tuotantomallin mukaisesti. Muita elinkeinoja tutkittaessa on havaittu, että aviomiehen tai isän ollessa estyneenä perheen naiset voivat vastata elinkeinonharjoittamisesta. Näin oli myös koulumestarin tehtävässä. Ainoastaan papin tehtävään naiset eivät voineet tarttua. Hörningin tytär ei olisi voinut kiivetä saarnastuoliin isänsä sijaan. 

On mahdollista, että tutkimuksen edetessä löydämme aineistoa, joka paljastaa pappien vaimojen ja tyttärien muilla tavoin auttaneen pappeja työssään. He saattoivat kirjoittaa puhtaaksi dokumentteja, saarnoja ja huolehtia virantoimituksen sellaisista tehtävistä, jotka eivät kuuluneet papin toimittamiin sakramentteihin tai evankeliumin saarnaamiseen. Naisten historiaa tutkineet historiantutkijat ovat jo kauan puhuneet siitä, että naisten tekemä työ on ollut historiassa näkymätöntä ja nostaneet esille naisia, jotka ovat olleet tavalla tai toisella aktiivisia ja toimineet kulloinkin vallinneiden yhteiskunnallisten reunaehtojen sallimissa rajoissa. Pappiloiden naisten tekemä työ on tähän asti jäänyt melko vähälle tutkimukselle, mutta näyttää siltä, että pintaa raaputtamalla siitäkin löytyy uutta tietoa, kuten vaikka 1600-luvun papin vaimoja tutkineen Miia Kuhan tutkimukset osoittavat.

 

Lue lisää:

Kansakoulun lehti: Kasvatusopillinen aikakauskirja kodille ja koululle 15.10.1883 No 6

Kansakoulun lehti: Kasvatusopillinen aikakauskirja kodille ja koululle 15.11.1883 No 7 

Alempi kansanopetus 1.4.1913 No 4

Alempi kansanopetus 1.5.1913 No 5

Etelä-Savon rakennusperintöyhdistys ry: Rantasalmen kappalaisen pappila

Ernst Lampén: Suomea maitse ja meritse. Otava, Helsinki 1918. 

K. G. Leinberg: Johan Fredrik Hörning: Finlands förnämste sokneskolmästare. Finska Litteratur-sällskap, H:fors 1883.

Jussi Hanska & Kirsi Vainio-Korhonen: Huoneentaulun maailma. Kasvatus ja koulutus Suomessa keskiajalta 1860-luvulle. SKS, Helsinki 2010. 

Jaana Juvonen: Parikkalan historia. Parikkalan kunta 1996. 

Lisäksi tekstissä on käytetty apuna Suomen sukututkimusseuran HisKi tietokantaa, geni.com -sivustoa ja Parikkalan seurakunnan rippikirjoja.