Kävin läpi kirjeitä, joita rovasti Clas Collanin tyttäret kirjoittivat sukulaisilleen. Eräässä kirjeessä vuodelta 1907 Anna Collan kertoi sedälleen Alexander Collanille paikallishistoriaan liittyvän tarinan Surumäen kartanon ikkunasta. Lainaan tähän suomentamaani Anna Collanin kirjettä.
 |
| Surumäen päärakennus. Arto Hämäläinen 1986-87. Lappeenrannan museot. |
"Englantilainen Hall Esq. lienee tullut Parikkalaan noin 1840--50, ja hänellä oli mukanaan noin 13-vuotias poikansa, jonka rovasti Rönnholm kastoi täällä ja josta kastekirjassa lukee "äiti tuntematon". Erään aikaa Hall asui Surumäellä, jonka ikkunaan hän raapusti kuolemasta kertovan runon.* Anna Krook [Collanien sukulainen] käänsi sen ruotsiksi ja meillä pitäisi olla se jossain, mutta sitä ei nyt löydy. Ikkunaruutu lähetettiin 8 tai 10 vuotta sitten Edv. Hallille Poriin, hän on tämän Hallin pojanpoika. Vanhus ei kuollut Parikkalassa, oletettavasti Räisälässä. Ellen L[agerva]ll tuntee Porista insinööri Hallin (joka lienee Porin Hallin veljenpoika) ja hän ehkä voi kertoa asiasta lisää."
Englantilainen herra Hall oli John Hall of Tredennick (s. 16.5.1785 Lontoossa, k. 8.9.1859 Nojanmaan kartanossa Säämingissä). Lehtitietojen (17.7.1867 Finlands Allmänna Tidning) mukaan John Hall oli kotoisin Middlesexin piirikunnasta Old Bromptonin pitäjästä, joka nykyään on sulautunut Suur-Lontooseen. Tredennickin suku sen sijaan polveutuu vanhasta cornwallilaistesta suvusta, joka on pitänyt hallussaan Tredneckin kartanoa. Hallin nimen yhteydessä käytetty lyhenne Esq. tulee sanasta esquire, jolla tarkoitettiin säätyläisherrasmiestä, joka ei ollut vielä saanut ritarin arvonimeä, mutta oli tavanomaista herrasmiestä (gentleman) ylempänä.
John Hallin mukana Parikkalaan seuraasi hänen poikansa, joka kastettiin luterilaisen kirkon jäseneksi Parikkalassa. Ehkäpä Hallit olivat anglikaaneja, mutta siirtyminen luterilaiseen uskoon merkitsi sitä, että nuoriherra Hall aikoi jäädä Suomeen. Kasteen saanut nuoriherra Hall oli nimeltään William Raoul (Rudolf), syntynyt 1831. Mikäli hän olisi ollut 13-vuotias tullessaan Parikkalaan, olisi kasteen ottaminen tapahtunut vuonna 1844. Nuoriherra Hall ei jäänyt Parikkalaan kauaksi aikaa, vaan 1849 hän jatkoi matkaansa Anjalaan Kymijoen varrelle ja sieltä matka jatkui Haminaan ja Helsinkiin. Näyttää siltä, että nuori Hall kierteli Etelä-Suomea opetellen täkäläisen puutavarakaupan saloja.
Miten Hallit päätyivät kaukaiseen Suomeen ja Parikkalaan? Mistä äiditön poika ilmaantui John Hallin matkaan? Parikkalan seurakunnan rippikirjoista Halleja ei löydy Surumäeltä (Kangaskylä 6), jossa tuolloin asui toimitusvouti Robert Lagervallin leski Natalia Popoff tyttärensä kanssa, eikä myöskään Rönnholmien pappilasta. Tämä on melko luonnollista, sillä toisuskoisina Halleja ei kirjoitettu luterilaisen seurakunnan rippikirjoihin. Nuorta kasteen ottanut William Hallia ei löydy myöskään Parikkalan seurakunnan lastenkirjoista eikä kastettujen luettelosta. William Hall löytyy kuitenkin seurakunnan vierasseurakuntalaisia listaavasta kirjasta. Tässä kirjassa mainitaan, että "John Hall de Tredinnick, Esquire, vierailee täällä Englannin alamaisena, vaimoa ei mainittu". William Hallin kaste on annettu 29.9.1847, eli nuoriherra on ollut jo 16-vuotias ja luultavasti rippikoulun käynyt kasteen aikoihin. Kasteen suoritti kirkkoherra Rönnholm ja kummeina olivat apulaispapit Gustaf Bäckström ja Matthias Stenbäck.
Miten äiditön poika ja isä päätyivät Parikkalaan? John Hallin vanhin poika Alfred Horatio toimi tilanhoitajana Pietarissa ja oli naimisissa Tohmajärvellä syntyneen siltavoudin tyttären Anna Charlotta Smedbergin kanssa. Hallit kuuluivat siis siihen monilukuiseen englantilaisten joukkoon, joka muutti Pietariin ja Venäjälle etsimään elantoaan. Monet heistä olivat kauppiaita ja teollisuudenharjoittajia. Smedbergien kautta Hallit kiinnittyivät itäsuomalaiseen virkamiesverkostoon. Alfred Hallilla ja Anna Charlotta Smedbergillä oli yksi poika Alfred, joka kouluttautui Suomessa ja toimi tullivirkailijana Raja-Karjalassa. On mahdollista, että Alfred juniorin tavoin William Hall syntyi Pietarissa eikä Lontoossa, kuten on oletettu. Ehkä John Hall ei voinut palata kotiinsa avioton poika mukanaan. Erik Amburger Datenbank, johon on listattu Venäjällä asuneita saksalaisia, mutta myös brittejä, nimeää vuonna 1831 syntyneen Williman Hallin hamppu- ja pellavakauppiaaksi. Sittemmin hän toimi Iso-Britannian konsulina Porissa, jossa oli alan teollisuutta. William Hall avioitui sveitsinranskalaisen Alexandrine Cornetzin kanssa ja pariskunta sai pojan, Richardin, josta tuli taidemaalari. Lisäksi pariskunnalla oli Edvard -niminen poika, joka jäi kauppiaaksi Poriin, kun muu perhe muutti Porista Tukholmaan 1860-luvulla. William Hall kuitenkin palasi Suomeen ja kuoli vuonna 1900 Vaasassa. Hänen kuoltuaan Vasabladetissa julkaistu muistokirjoitus kertoo, että William vietti nuoruutensa Parikkalassa "jossa hänen isällään oli jokin toimi". William antautui liikeuralle ja oli hyvin kielitaitoinen osaten miltei kaikkia eurooppalaisia kieliä (!). Elämänuransa lopppuolella hän toimi vaasalaisen pankin kamreerina hoitaen pankin ulkomaista kirjeenvaihtoa.
Isä John Hall kuoli syyskuussa 1859 Nojanmaan kartanossa. Tämä antaa vihjeen siitä, mitä John Hall teki Parikkalassa. Nojanmaan kartano oli vuoteen 1859 asti Rönnholmien suvun hallussa, mutta perhe ei itse asunut kartanossa ainakaan kokoaikaisesti. Tilalla tarvittiin joku, joka huolehti palkollisten työstä ja piti kirjaa tilan tuottamista elintarvikkeista, puutavarasta ja muusta rahanarvoisesta. Ehkäpä Rönnholmit palkkasivat tähän toimeen John Hallin, jolla todennäköisesti oli kokemusta liiketoimista. Miksi Hall poikineen sitten matkusti Pietarista Parikkalaan? Ehkä hän kierteli Laatokan ja Saimaan aluetta puutavarakaupoilla ostaen sahatavaraa englantilaisten kauppahuoneiden laskuun. Ehkäpä hän oli saanut vihiä, että Parikkalassa asui kielitaitoinen kirkkoherra, joka rouvineen puhui ranskaa ja saksaa, ehkä vähän englantiakin, joten paikkakunnalle kannatti pysähtyä. Mahtoiko Hallia vaivata ikävä iloiseen Englantiin, kun hän raapusti kuolemasta kertovan runon Surumäen kartanon ikkunaan?
* Minulla on muistikuva, että olen jossain lukenut tämän runon, mutta en nyt löydä sitä mistään. Eli sama vaiva kuin kirjeen kirjoittaneella Anna Collanilla. Otan mielelläni lisätietoja runosta ja sen kirjoittajasta John Hallista.
Linkeistä aukeavien lisätietojen ohella tässä on käytetty Ylioppilasmatrikkelia, geni.com, HisKi- ja Erik Amburger Datenbank tietokantoja. Olen käyttänyt Suomen sukuhistoriallisen yhdistyksen digitoimaa materiaalia, joka on saatavilla vain jäsenmaksun maksaneille, mutta samat Parikkalan seurakunnan väestökirjanpitoon liittyvät aineistot on löydettävissä avoimesti saatavilla Kansallisarkiston digitoimana.
