Kun kirjoitin taannoin Helmi Matikaisesta, joka loikkasi 1930-luvulla Neuvostoliittoon, huomasin, että parikkalalaistaustaisia naisloikkareita on Helmin ja hänen siskonsa lisäksi muitakin. Yksi heistä oli Sandra Lehtinen.
 |
| Sandra Lehtinen (os. Reinholdsson), 1907. Museovirasto |
Perhetausta ja nuoruus Parikkalassa
Sandran isänisä Georg Reinholdsson eli Jegora oli syntynyt vuonna 1795 Hiitolassa Pukinniemen kartanon sepän perheeseen. Hän otti Reinhold-isänsä nimestä muodostetun patronyymin sukunimekseen. Nuoruusvuosinaan Jegora oli palvellut Venäjän armeijan jääkäripataljoonassa. Jegora tuli Parikkalaan viimeistään 1820-luvun puolivälissä. Parikkalassa hän toimi Parikkalan Koitsanlahden hovin voutina ja siltavoutina, joka valvoi Joukion salmen ylittävää lossia. Hän myös harjoitti kestikievaritoimintaa salmen lähellä sijainneessa kestikievarissa. Jegora ei ollut Parikkalassa mitenkään pidetty henkilö, sillä hän oli kovaotteinen ja antoi helposti fyysisistä kuritusta talonpojille, jos nämä luistivat hovin päivätöistä.
Parikkalassa Jegora Reinholdsson meni naimisiin Koitsanlahden hovin piian, Sortavalasta kotoisin olleen Helena (Leena) Silventoisen kanssa. Pariskunta sai kuusi lasta, joista neljä eli aikuisuuteen. Tyttäret Aleksandra ja Vilhelmiina Elisabeth avioituivat parikkalalaiseen Suomalaisten sukuun Kirjavalan kylään.
Sandran isä käräjäkirjuri Viktor Reinholdsson löysi puolison Koitsanlahden kylästä. Eufemia Nokelaisen kotitalo oli Koitsanlahti 8. Nokelaiset voi löytää Koitsanlahdesta niin pitkälle, kuin Parikkalan kirkonkirjat yltävät eli 1600-luvun loppupuolelle.
Aleksandra Alina eli Sandra syntyi Parikkalassa 1.7.1873. Sandralla oli yksi isosisarus sekä kaksoisveli Aleksander. Vuonna 1882 perheeseen syntyi Onni Viktor -nimen saanut poika. Sandraa lukuun ottamatta lapset kuolivat nuorena.
Reinholdssonit asuivat Eufemia Nokelaisen kotitilalla. Perheeseen kuului Eufemia Nokelaisen vanhemmat, isä-Paavo ja vaimonsa Maria Antintytär Matikainen, joka oli kotoisin Kaukolan kylästä. Lisäksi talossa asuivat Eufemian veljet perheineen sekä isä-Paavon veljet perheineen.
Sandran lapsuus ei ollut helppo. Isä-Viktorille maistui alkoholi ja välit isoisään Jegoraan olivat menneet poikki. Vaikka siltavouti perheineen kuului Parikkalan harvalukuiseen herrasväkeen, aiheutti Viktorin alkoholinkäyttö ja varhainen kuolema perheelle toimeentulovaikeuksia. Nokelaisten perheessä ilmeisesti oli muitankin ongelmia, sillä samassa talossa asuva Sandran Eufemia-äidin naispuolinen serkku oli 1876 tuomittu Viipurin hovioikeudessa imeväisikäisen lapsen kuolemaan johtaneesta huolimattomuudesta.
Perheen vaikeuksista huolimatta Sandra sai käydä kansakoulua. Kouluvuosien jälkeen Sandra teki töitä sukulaisperheissä kunnes hän pestautui piiaksi kruunuvouti Johan Bernhard Bromanin perheeseen. Bromanien mukana Sandra muutti Helsinkiin vuonna 1894.
Helsinkiin 1894
Helsingissä Sandran työnantaja Johan Bernhard Broman kuoli ja Sandra otti uuden palveluspaikan kirurgian professori Fredrik Saltzmanin luona. Tässä palveluspaikassa kohtelu oli huonoa ja Sandra kiinnostui yhteiskunnallisista asioista. Kesällä 1899 Sandra osallistui Helsingissä pidettyyn palvelijainkokoukseen ja liittyi Helsingin työväenyhdistyksen palvelijatarosastoon. Sandra valitsi kahdesta kaupungissa toimivasta työväenyhdistysten palvelijatarosasoista radikaalimmana - vähemmän radikaalia johti Miina Sillanpää. Vuonna 1902 Sandrasta tuli oman ammattiosastonsa puheenjohtaja. Tässä vaiheessa Sandra myös vaihtoi uraa ja ryhtyi toimimaan ompelijattarena.
Sandra seurasi poliittista keskustelua ja hänestä tuli suosittu puhuja. Vuonna 1905 Sandra valittiin SDP:n puoluehallitukseen ja vuonna 1907 eduskuntaan. Työ eduskunnassa ei ollut Sandralle helppoa ja hän ei oikein sopeutunut puoluekuriin, joten hänet pudotettiin ehdokaslistoilta.
Perhe
Sandra avioitui siviilivihkiseremoniassa vuonna 1907 Juho Kustaa (J. K. tai Jussi) Lehtisen kanssa, joka työskenteli Tampereella pellavatehtaassa ja rautavalajana. Tuolloin harvinainen siviilivihkiminen myönnettiin laissa olleen naimakaaren esiaviollista seksiä koskeneen kohdan mukaan, sillä J. K. Lehtinen kieltäytyi kirkollisesta vihkimisestä. Avioliiton solmimisen aikaan J. K. Lehtinen oli alkanut toimia SDP:n agitaattorina Vaasan vaalipiirissä. Avioliiton solmimisen jälkeen Lehtiset asettuivat Helsinkiin, koska Sandra oli juuri valittu eduskuntaan. J. K. Lehtinen sai työtä Työmiehen toimittajana.
Lehtiset saivat 1908 tyttären, joka kastettiin Inkeriksi. Vuonna 1918 perheeseen syntyi poika, joka kuoli seuraavana vuonna.
Sisällissota ja loikkaus Neuvostoliittoon
J. K. Lehtinen valittiin kansanedustajaksi 1916. Tässä vaiheessa Sandra toimi sosiaalidemokraattisen naisliikkeen sihteerinä ja hoiti perhettä. Sisällissodan aikana 1918 J. K. Lehtinen jatkoi työtään Työmiehen toimittajana, mutta ei enää tässä vaiheessa ollut kansanedustaja. Perhe evakuoitiin pakenevien punaisten mukana Viipuriin, josta Lehtiset siirtyivät Pietariin. Syyskuussa 1918 perhe oli Moskovassa, jossa Sandra ja J. K. Lehtinen osallistuivat Suomen Kommunistisen Puolueen perustamiskokoukseen. Näihin aikoihin heidät lähetettiin Buin pakolaisleirille, joka sijaitsi noin 4 000 kilometriä Moskovasta koilliseen. Buin leirille oli koottu Suomesta paenneita punaisia. Leirillä Sandra toimi lastenkodin johtajana ja J. K. miliisiosaston poliittisena johtajana. Pentti -poika kuoli punatautiin leirillä kesällä 1919.
Marraskuussa 1919 Lehtiset pääsivät palaamaan Pietariin, jossa he jatkoivat toimimistaan SKP:n puolue-elimissä. Vuonna 1921 Lehtiset erosivat ja palasivat Suomeen. Eron syynä oli Jussi Lehtisen löytämä uusi kumppani.
Suomessa Jussi Lehtinen toimi SKP:n maanalaisissa toiminnoissa, kunnes palasi Neuvostoliittoon. Palattuaan Jussi Lehtinen jatkoi työtään toimittajana. Vuonna 1932 hänestä tuli Leningradissa toimineen Lännen vähemmistökansallisuuksien yliopiston suomalaisen osaston opettaja ja johtaja. Lehtinen pidätettiin toimestaan 1936 hänet vangittiin seuraavana vuonna. Jussi Lehtinen teloitettiin marraskuussa 1937.
Sandran elämä avioeron jälkeen
Suomessa Sandra liittyi kielletyn SKP:n peitejärjestöön Suomen Sosialistiseen työväenpuolueeseen toimien samalla SKP:n maanalaisissa toimissa. Hän yritti myös paluuta eduskuntaan, mutta se ei onnistunut. Vuonna 1929 Sandra vangittiin maanpetossyyttein ja hän sai kahden vuoden kuritushuonetuomion. Tuomion kärsittyään hän muutti vuonna 1932 Neuvostoliittoon ja asettui asumaan Petroskoihin. Palattuaan Neuvostoliittoon Sandra Lehtinen ei enää osallistunut poliittiseen toimintaan. Inkeri-tytär teki nousujohteista poliittista uraa Neuvostoliitossa. Nämä syyt saattavat selittää sen, että Sandraa ei vangittu Stalinin vainoissa 1930-luvulla. 1930-luvulla Sandra Lehtinen keskittyi kirjoittamaan toistaiseksi julkaisemattomia muistelmiaan. Äiti ja tytär Lehtinen palasivat Suomeen 1945 ja Sandra kuoli Helsingissä 1954. Vuonna 1997 kuollut Inkeri Lehtinen lahjoitti laajan keräämänsä arkiston Kansan arkistolle. Näistä aineistoista voisi löytyä lisätietoa Sandran elämästä. Kansan arkistossa on myös paljon kuvia Lehtisistä, mutta näitä kuvia ei voi vapaasti julkaista tässä blogissa. Finna.fi -sivustolta voi Sandra tai Inkeri Lehtisen nimellä hakemalla löytää näitä kuvia.
Läheitä:
Parikkalan srk, Rippikirja 1865--1880, Parikkalan srk:n arkisto, KA.
Jaana Juvonen: Parikkalan historia (1996)
Neuvostonainen 1.7.1933
geni.com ja HisKi -tietokannat
Wikipedia: Sandra Lehtinen, J. K. Lehtinen, Inkeri Lehtinen
Lisätty puuttunut verbi ja korjattu viimeisen kappaleen kirjoitusasua sujuvammaksi. 14.10.2025
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti