Tänään on Minna Canthin ja tasa-arvon päivä. Viime vuodet olen puuhastellut erään toisen 1800-luvun kauppiasnaisen parissa. Marie Hackman syntyi vuonna 1776 Viipurissa ja kuoli siellä 1865. Tuolloin lehdet kirjoittivat, että hän oli "sukupuolelleen harvinaislaatuinen". Marie Hackmanin on sanottu todenneen, että hänellä oli "miehinen sielu".
 |
| 6.9.1865, Wiborgs Tidning No 69 |
Miehinen sielu oli ilmaus, jonka J. von Koskull ilmoitti kirvonneen Marie Hackmanin kynästä joskus 1830-luvulla. (von Koskull, Släkten
Hackmans stamfäder i Bremen. Suomen
sukututkimusseuran vuosikirja 1935–36, 56–71) Tällä ilmauksella Marie Hackman oli halunnut kuvata itseään pojalleen, mikäli von Koskullia on uskominen. Myöhemmin vielä Sten Enbom ja Carl Fredrik Sandelin toistivat tätä ilmausta ja loivat kuvaa Marie Hackmanista poikkeusyksilönä. (Enbom,
Sten ja Sandelin Carl Fredrik, Viipurilainen
kauppahuone Hackman & Co 1880–1925. Oy Hackman Ab, Helsinki 1991)
En löytänyt kirjettä, jossa Marie Hackman olisi kirjoittanut näin . Ehkä kirje on kadonnut, ehkä sellaista ei koskaan ollutkaan. Toisaalta on mielenkiintoista ajatella, että Marie Hackman halusi nimenomaan puhua - tai tässä tapauksessa kirjoittaa - sielustaan. Sanotaan, että venäläiset haluavat keskustella sielustaan ja venäläisiä usein määritellään "venäläisen sielun" käsitteen kautta. Viipurilaisena, usein Pietarissa viikkoja viipyvänä, Marie Hackman varmasti oli tutustunut venäläiseen kulttuuriin, sikäläiseen sieluun ja määritteli itseään sanavalinnoilla, jotka olivat tuttuja tässä kulttuuripiirissä. Mutta sielu ei ollut venäläinen, se oli miehinen. Ikävä kyllä, en kyennyt avaamaan tätä määritelmää enempää, koska alkuperäistä kirjettä tai aihetta käsittelevää kirjeenvaihtoa ei löytynyt. Oliko miehinen sielu tarpeen liiketoimissa, laivattaessa sahatavaraa ympäri maailmaa? Mikään vastaan tullut materiaali ei kyseenalaista Marie Hackmanin toimia puutavaraviennin parissa. Tästä huolimatta, kokiko hän olevansa outo lintu pääasiassa miehistä koostuvassa liikemiespiirissä? Vai kokiko hän, että hän ei osannut käyttäytyä samaan tapaan kuin muut naiset? Ne kirjeet ja muistelmat, jotka olen onnistunut löytämään, kertovat Marie Hackmanin nauttineen tanssimisesta, huvittelusta, ulkoilmaelämästä ja kauniista vaatteista. Häntä ei voi siis pitää mitenkään epänaisellisena mutta ehkä hän koki, että ei osannut keskustella niistä aihepiireistä, jotka naisia kiinnostivat.
Toinen Marie Hackmania vielä 2000-luvulla määritellyt seikka on hänen "sukupuolelleen poikkeuksellinen" toiminta liiketoimissa. (Kortelainen, Anna, Varhaiset johtotähdet – Suomen
ensimmäisiä johtajanaisia. EVAn raportti, EVAn
Naiset huipulle! -hanke. Taloustieto, Helsinki 2007.) Tämän määrittelyn taustalla on Marie Hackmanin nekrologi, jossa kirjoittajan mukaan edesmennyt "följe... med ett hos sitt kön sällsport intresse med husets affärsgång". Osaltaan
tämä nekrologi on saattanut olla syynä siihen, että Marie Hackmania on pidetty
”miehisenä” ja ”sukupuolelleen harvinaislaatuisena” henkilönä. Muistokirjoitus
kirjoitettiin, kun maailma oli jo muuttunut Marie Hackmanin nuoruusvuosista. 1860-luvulla teollistunut, moderni maailma otti
ensi askeleitaan. Liiketoimien mittakaavan kasvaessa naiset olivat poikkeus kauppiaantoimissa. Lisäksi aikakauden ideologiat sekä palkkatyön yleistyminen erottivat julkiset liiketoimet yksityisen kodin piiristä, kun aiemmin kotitalouden sisällä oli myös naisilla mahdollisuus osallistua liike-elämään kauppias- tai käsityöläismiehensä apuna tai sijaisena. Yksityinen ja julkinen elämänpiiri olivat pikkuhiljaa eronneet toisistaan. Naisten
toiminnan kentäksi muodostui entistä rajatummin kodin piiri. Esimerkiksi Marie
Hackmanin lasten tai lastenlasten sukupolvessa naiset toimivat aktiivisina
hyväntekeväisyysjärjestöissä, mutta yksikään heistä ei ottanut osaa liiketoimiin.
Toisaalta asia ei ollut aivan näin yksioikoinen. Esimerkiksi Minna Canth huolehti Kuopiossa lankakaupastaan yhdessä Ulrika-äitinsä kanssa. Canthista on ilmestynyt vuosi sitten Minna Maijalan elämäkerta Herkkä, hellä, hehkuvainen Minna Canth (SKS 2014), jossa sivutaan Canthin liiketoimia. Ilkka Nummela on vuonna 2004 kirjoittanut teoksen Toiselta kantilta - Minna Canth liikenaisena (SKS 2004). Minna Canthilta on säilynyt enemmän yksityistä kirjeaineistoa kuin Marie Hackmanilta. Täällä voi tutustua Canthin kirjeenvaihtoon. Näillä Kuopion kaupunginkirjaston ylläpitämillä Minnan salonki verkkosivuilla on lyhyt katsaus myös Canthin liiketoimiin.
Liiketoimien ja kauppiaana toimimisen voisi arvella määrittäneen Minna Canthia mitä suuremmassa määrin, sillä paikallisyhteisössään hänet varmastikin tunnettiin ennen kaikkea kauppiaana. Lisäksi jokapäiväiset kauppiaan velvollisuudet ja toiminta yleisen kauppiaskokouksen äänivaltaisena osanottajana eivät ainakaan vähentäneet hänen kauppiasidentiteettiään. Mitenkähän Canth määritteli sieluaan? Ja toisaalta, sekä Marie Hackman että Minna Canth osoittavat, että naisten toiminta kauppiaanammatissa ei välttämättä ollutkaan sellainen "sukupuolelleen harvinaislaatuinen" ominaisuus kuin 1860-luvun muistokirjoitus väitti olleen. Ehkä meidän pitäisi määrittää uudelleen naisten toimintakenttä 1800-luvun Suomessa. Ideologiat - esimerkiksi yhteiskunnallisesta äitiydestä ja naisten toimimisesta kodin piirissä - eivät välttämättä kohdanneet todellisuutta, jossa naiset elivät jokapäiväistä elämäänsä.
 |
| Huivi, Finlayson 1800-1999, Tampereen museot. |
Omista tutkimusintresseistäni katsoen Canthin, kuten Marie Hackmaninkin, tekee mielenkiintoiseksi se, että he elivät aikana, jolloin kuluttamisen on katsottu lisääntyneen huimaa vauhtia uudenlaisten kulutustavaroiden tulviessa markkinoille. Erityisesti Minna Canthin lankakaupan voi arvella olleen naispuolisten kuluttajien suosiossa, joten Canthin liikekirjeitä tutkimalla voisi päästä käsiksi 1800-luvun lopun naiskuluttajuuteen. Seuraavaksi tartunkin siis Maijalan ja Nummelan teoksiin. (Tosin epäilen lukeneeni tuon Maijalan, mutta muistikuvat ovat kovin hatarat... olikohan niin, että teos ei kuitenkaan valottanut liiketoimia haluamassani määrin.)
